Hankkeet ja viestintä

Allekirjoittanut vietti 3 päivää Ranskan Biarritzissa RoK-FOR -hankkeen ensimmäisessä konferenssissa. RoK-FOR ei liity siihen kuuluisaan juustoon, vaikka kovasti siltä kuulostaakin - ja vielä vähemmän sillä on tekemistä musiikin kanssa. Hankkeessa mennään metsään.

RoK-FOR on Euroopan metsäinstituutin (EFI:n) koordinoima hanke, jonka tarkoituksena on edistää liiketoimintaa EU:n Lead Market -aloitteen perusteella valituilla kolmella toimialalla: bioenergia, biopohjaiset tuotteet ja puurakentaminen. Nämä kolme markkinaa ovat metsään perustuvia edelläkävijämarkkinoita, joiden tukemiseksi ja kehittämiseksi kaikkiaan 20 hankekumppania viidellä eri eurooppalaisella kumppanuusalueella tekee yhteistyötä. Edelläkävijämarkkinoiden kehitys tuo lisäpainetta myös kestävälle metsätaloudelle ja uusille metsänkäsittelytavoille. Siis kaikenkaikkiaan upea hanke!

Mutta miten tämä liittyy viestintään?

Monin tavoin! Suurissa ja kunnianhimoisissa hankkeissa keskeinen kompastuskivi on nimenomaan viestintä, johon liittyy lukuisia kiperiä kysymyksiä. Kuinka viestiä hankkeesta niin, että riittävän moni vaikuttava taho saadaan mukaan? Kuinka viestiä hankkeesta olemassaoleville ja potentiaalisille yhteistyötahoille - entä muille sidosryhmille? Ja ehkä kaikkein vaikein kysymys: kuinka viestiä hankkeesta niin, että saataisiin myös tavoitteita vastaavia tuloksia aikaiseksi?

Yrittäjänä ja viestinnän ammattilaisena sain konferenssissa vastailla kysymyksiin siitä, millä tavoin yritykset saadaan kiinnostumaan Rok-FORin kaltaisista hankkeista. Ensin täytyy viestiä, viestiä ja viestiä. Jotta viesti herättää yritykset, tarvitaan porkkanaa - eli vastaus kysymykseen, millaista hyötyä nimenomaisesta hankkeesta voisi olla juuri tietylle yritykselle?

Yrittäjät eivät tokikaan ole ainoa taho, jolle viestitään. RoK-FOR -hankkeessa on mukana tutkijoita ja julkishallintoa viideltä eri kumppanuusalueelta. Viestinnän tavat, kielet ja käytännöt ovat moninaisia. Konkreettisesti tämä ilmeni konferenssissakin, jossa viestittiin sujuvasti yli valtiorajojen ainakin kolmella eri kielellä - espanjaksi, ranskaksi ja englanniksi.

Kaikki tämä vaatii huolellista viestinnän suunnittelua, ei vain hankkeen alussa, vaan jatkuvasti. Jos viestinnän suunnittelusta luistetaan, jäävät myös tulokset usein hatariksi.

RoK-FOR panosti juuri viestintäänsä avaamalla uudet webbisivut. Lue siis lisää hankkesta tästä:

RoK-FOR -hanke

Alf Rehnin ohjeita sosiaalissa mediassa käyttäytymiseen

Sosiaalisen median seminaarisarjassa 15.9. brändi, sosiaalinen media ja maineenhallinta, sivuttiin myös kriisejä. Tässä professori Alf Rehnin ajatuksia ja ohjeita yritysjohdolle. Copyright Tuija Aalto:

Pienistä puroista valtameretkin syntyvät

Paperimukeista kohti energiapihejä asuntoja?
HS/Kuluttaja 1.9.2010
Toimittaja Jussi Laitinen käynnisti (jälleen) keskustelun ekoteoista. Pienillä teoilla ei ole jutun mukaan mitään merkitystä ja ne vievät huomion oikeilta ekoteoilta, kuten asumisen energiasta, autoilun vähentämisestä tai kasvisruoalta. Toivottavasti juttu ei saanut niitä, jotka ovat vasta heränneet pienien ekotekojen kautta hoksaamaan omien valintojensa merkityksen, lopettamaan kokonaan. Tällaisilla jutuilla pessimistejä palkitaan.

Me optimistit uskomme edelleen, että maailmaa voi muuttaa pienin askelin, pala kerrallaan. Kyse ei ole pelkästään pienistä valinnoista maapallon hyväksi, vaan elämänlaadusta, valinnoista toisenlaisen maailman ja tulevaisuuden puolesta. On totta, että jo termi ’pienet ekoteot’ on ristiriitainen. Miksi tehdä pieniä ekovalintoja, kun lopullinen tavoite olisi jättää kuluttaminen vähemmälle. Termiä on helppo käyttää ja sillä saa mukavaa pikku täytettä aikakauslehtien niksipalstoille tyyliin: vie ekotuliaiset mökille. Kuluttajille, ei ihmisille suunnatut lehdet voivat näin toitottaa.

Uudet sukupolvet, jotka ovat oppineet kierrättämään ja kasvisruokaa syömään, tekevät valintoja uusin perustein; myös isommissa asioissa. Meidän sukupolvemme ammentaa oppinsa jatkuvan talouskasvun eetoksesta. Ja siinä maailmassa Laitisen juttu uppoaa kuin veitsi sulaan voihin.

- Ilmastonmuutos on mielenkiintoinen ympäristöongelma. Se ei näy, ei haise eikä aiheuta allergioita, sanoi professori Atte Korhola viime syksynä Keravalla ilmastonmuutosseminaarissa.

Siinäpä se. Miksi tehdä valintoja hiilijalanjäljen pienentämiseksi, kun se ei näy eikä tunnu missään? Me olemme kuin lapsia jotka haluavat kaiken – nyt ja heti. Asenneilmasto on kuitenkin muuttunut vuosikymmenessä ja jopa parissa vuodessa – uskallamme väittää, että juuri näiden pienten ekotekojen ansiosta. Ihmiset joutuvat pohtimaan valintojaan, aiheesta keskustellaan ja väitellään. Ja kun tiedot valintojen ristiriidoista hämmentävät, mihin enää uskoa. Pienet teot ovat ainakin jotain, kun suurista ei saa selkoa. Valitsenko muovikassin vai kestokassin on päivittäinen valinta. Auton hankinta tai hankkimattomuus on vuosien mittainen projekti, asuntoasioita pohditaan vuosikymmenien syklillä.
Tarvitaan sekä puhetta että tekoja. Viestintää eri ihmisten ja organisaatioiden kesken.

Ympäristöviestinnän etiikkaa myrskyisessä maailmassa

Ympäristöviestintä ja eettinen viestintä sujahtavat sanaparina kepeästi samaan koriin, mutta niiden ylimalkaisessa yhdistämisessä piilee vaaransa. Ympäristöstä voidaan viestiä monella tavalla. Negatiivinen ympäristöviestintä jyrää monesti positiivisen.

Kesän kuluessa olemme saaneet lukea lehdistä myrskyistä, jotka ovat turmelleet kansallisaarrettamme - metsää - sekä Venäjällä riehuvista paloista, jotka ovat polttaneet maan tasalle sikäläistä puustoa ja pilanneet ilmanlaatua meillä Suomessa. Katastrofin aineksia on siis kirjaimellisesti ollut ilmassa, mutta ollaanko kuitenkin hieman liioiteltu? Onhan myrskyillä positiivisiakin vaikutuksia; ne ovat tuoneet helteistä kärsineeseen maaperäämme kosteutta kasvien hyödynnettäväksi, puiden ja maanviljelyksen hyväksi. Lisäksi niiden riepottelemat puut ovat ekologisesti arvokasta ainesta tulevaksi lahopuuksi, joka osaltaan rikastuttaa metsiemme monimuotoisuutta.

Voidaanko eettiseksi kutsua sellaista viestintää, joka tarjoaa negatiivisia uutisia, muttei edes ehdota ratkaisuja? Yltiöpositiivinen ympäristöviestintä on eettiseltä kannalta pulmallista maailmassa, jossa ympäristö turmeltuu ja luonnonvarat kuluvat jatkuvasti liian ripeään tahtiin. On arveluttavaa viestiä katastrofien keskellä pelkistä pienistä ilonpilkkeistä ja kertoa positiivisesta kehityksestä. Ehkä se kuitenkin on juuri sitä, mitä meidän pitäisi tehdä. Ehkä hyviin askeliin keskittyminen luotsaisi meitä kauemmas positiiviseen tulevaisuuteen kuin negatiivisiin tapahtumiin tuijottaminen.

Kesällä sosiaalinen media ei houkuttele - suvena luetaan sanomalehtiä, dekkareita ja klassikoita

Sosiaalinen media ja televisio ovat kesän häviäjät

Tänään julkistetun tutkimuksen mukaan 36 prosenttia suomalaisista sosiaalisen median käyttäjistä ilmoittaa vähentävänsä käyttöä kesäkuukausina. Myös televisio pysyy yhä useammin kiinni: 77 prosenttia ilmoittaa vähentävänsä television katselua kesän aikana.

Sen sijaan radio sekä painetut sanoma- ja aikakauslehdet saavat enemmän huomiota kesäaikana. Jopa 49 prosenttia ilmoittaa lisäävänsä radion kuuntelua. 22 prosenttia puolestaan ilmoittaa viettävänsä sanomalehtien ja 32 prosenttia aikakauslehtien parissa enemmän aikaa.

Tämäpä hyvä uutinen: kuinkahan moni mainostaja panostaa kesällä radioon tai paikallislehtiin somen sijaan? Nyt, kun luonto on kukkeimmillaan, tuntuisikin haaskaukselta istua sisätiloissa ja tuijottaa telkkaria.

Yhtenä päivänä todettiin ystävän kanssa - meillä molemmilla on piha ja kasvimaa - että miten saimmekaan ajan kulumaan pitkinä talvikuukausina, kun nyt tuntuu, että kaikki liikenevä vapaa-aika kuluu pihatöissä?

Ehkä on hyvä vetää henkeä ja keskittyä jonkin aikaa muuhun kuin läppärin kanssa seurusteluun. Virtuaalimaailman sijaan kesällä tavataan ystäviä ja sukulaisia livenä. Häitä, rippijuhlia ja muita kekkereitä piisaa, ja mökitkin ovat tehokkaita seurustelun mahdollistajia. Pienen tauon jälkeen sitä itse kukin varmaan odottaa facebookin statuspäivityksiä, syksyn uusia tuulia digitaalisessa viestinnässä ja asioiden jakamista ja viestintää verkossa.

Kaunista ja rentouttavaa kesää! Kuunnellaan radiota ja luetaan hyviä kirjoja!

Lue koko tutkimus

Hiljainen Helsinkimme

Oletko sinä meluherkkä? Peräti 30-40 prosenttia meistä on!

Helsingin Sanomat kertoi tänään Helsingin kaupungin kysyneen asukkailtaan mitä kuuluu. Kyseessä oli kaupungin ympäristökeskuksen tekemä asukaskysely, jossa kartoitettiin asukkaiden kokemuksia kaupungin hiljaisista alueista. Asukkaat nimesivät paikkoja, joiden hiljaisuudella ja äänimaisemalla on heille merkitystä. Hiljaisiksi koettiin esimerkiksi keskuspuiston alue, Seurasaari, Vuosaaren metsät ja rannat sekä tietenkin - Virtauksen viestijän kotiympäristö - Viikin-Vanhankaupungin seutu!

Tässä jälleen oiva todistus siitä, miten tärkeitä kaupunkien luonnontilaiset ja puistomaiset viheralueet ovat ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Luonnonalueilla rauhoitutaan ja voimistutaan. Hiljaisella Viikin-Vanhankaupungin luonnonsuojelualueella toki viihtyvät myös monenmoiset luonnonotukset. Esimerkiksi toissapäivänä olimme kirjaimellisesti törmätä ketterään mäyrään kyyttölaitumen laitaa mukailevalla polulla.

Millaisia ovat sinun hiljaiset seutusi?

Online vai offline?

Sähköistä liiketoimintasi tai kuole!

Suomalaisia pk-yrittäjiä suomittiin 11.5. järjestetyssä Uudenmaan yrittäjien teemaillassa, jonka otsikko kuului: sähköistä liiketoimintasi. Asiantuntijat mm. Tiekestä ja valtionohjauksesta pitivät suomalaisia yrittäjiä lähes kelkasta tippuneina.

Iloinen uutinen oli, että suomalaisten ostokset verkkokaupoista ovat lisääntyneet huimasti. Tänään YLEn TV-uutisissakin kerrottiin että verkko-ostojen kokonaissumma kipusi jo 5 miljardiin euroon. Huono uutinen: tästä valtaosa tehdään ulkomaisista verkkokaupoista. Tämä tarkoittaa siis, että rahavirrat ohjautuvat ulkomaille. Ehkäpä vahvistuva dollari vaikuttaa joidenkin ostajien innostukseen, mutta silti nyt voisi olla viimeinen tilaisuus pistää asia kuntoon myös suomalaisissa yrityksissä.

Eli kysymys kuuluukin yrittäjille ja yrityksille - ollako online vai offline? Online tarkoittaa digitaalisen viestinnän eri keinojen hyvää hallintaa - osana yrityksen toimintaa ja strategiaa. Toimivat ja houkuttelevat verkkosivut, hyvän asiakaspalvelun omaava verkkokauppa, sosiaalisen median hyödyntäminen (facebook ja linkedn sekä youtube) ja sitä kautta eri sidosryhmien kuuntelua sekä reagointia, niin homma on hallussa.

Liian moni suomalainen yritys on edelleen offline eli luottaa liikaa perinteisiin viestinnän keinoihin kuten ilmoituksiin. Verkkosivut nähdään välttämättömänä pahana eikä verkkokauppaa ole. Sosiaalisen median valtaa ei ole tajuttu joten asiakkaita ei kuulla.

Haluatko sinä olla online vai offline?

Talouden kovat arvot – ihminen ja luonto

Vietin kaksi päivää Valamon luostarissa HYVYYS-TOTUUS-KAUNEUS –seminaarissa. Mainiosta puhujakaartista (mm. ohjaaja Kalle Holmberg, taidemaalari Kuutti Lavonen, kirjailija Torsti Lehtinen) erottui erityisesti edukseen - kukas muukaan kuin viestinnän tekijä - toimittaja Maarit Tastula.

Kvartaalitalouden arvomaailmaa tutkiskelevan seminaarin ensimmäisen päivän juontanut Tastula kyseenalaisti kokonaan talouspuheissa tutuksi tulleen kovien ja pehmeiden arvojen jaottelun. Jos kerran kovia arvoja on, ovat ne aina olemassa olleita, ikuisia asioita. Niinpä Tastula listasi ihmisen ja luonnon kvartaalitalouden uusiksi koviksi arvoiksi.

Yhä useammat yritykset hyväksyvätkin eettisyyden – sosiaalisen ympäristön ja luonnon ympäristön kunnioituksen - taloudellisen kehityksen väistämättömänä ehtona. Tastula nosti esille myös paljon käytetyt termit –flow ja slow. Luonnon virta on hidas. Olkaamme siis mekin.

Seminaarissa sivuttiin erilaisten totuuksien ja johtajuuden ohella otsikon mukaisesti myös kauneuden ja hyvyyden käsitteitä sekä sisältöjä. Kysymykseen - tarvitaanko hyvyyttä, totuutta ja kauneutta kvartaalitaloudessa tai johtajuudessa - saatiin paljon puoltavia vastauksia, mutta käsitteiden sisällöt jäivät ohuiksi. Niin Tastulan kuin Lehtisenkin mukaan näitä hienoja asioita on vaikea lausua.

Keskusteluille kaivattua konkretiaa saatiin seminaarin lopuksi kun Valamon kupeeseen syntynyt kokonaistaideteos Sillankorva esiteltiin seminaarivieraille. Rakennus on kaikessa kauneudessaan pyhitetty itsensä kohtaamiseen ja rauhoittumiseen. Sillankorvan vieraiksi pääsevät pyynnöstä tai kutsusta erilaiset johtajat ja luovan alan ihmiset – kohtaamaan omaa ihmisyyttään luonnon keskelle.

Viestinnän ja markkinoinnin illuusiot ja totuudet

Samaan aikaan kun markkinointimaailma luo aistiemme kiusaksi yhä mahtipontisempia mainoksia, puhutaan toisaalta kovaan ääneen viestinnän vastuullisuudesta ja totuudellisuuden tärkeydestä. Mistä on kysymys?

Markkinointi on osa viestintää ja sen olemukseen kuuluu tietynlainen illuusionluonti. Harva yritys haluaa syyllistää asiakkaitaan vastuullisuudesta paasaamalla. Myönteinen vastuullisuusviestintä taas leimataan helposti kiiltokuvamaiseksi ja vastuuttoman valheelliseksi. Sidosryhmät ovat nyt hereillä!

Mitä yritys sitten voisi tehdä taituroidakseen onnistuneesti yhtäältä totuudellisuuden vaatimuksen ja toisaalta yritysmaailman realiteettien - myynnin tärkeyden - välillä?

Avainasemassa on mielestäni avoimuus ja positiivisuus. Tällä en tarkoita ainoastaan taannoin haastattelemani Pekka Himasen maailmaa syleilevää iloa, vaan aidon hyväntuulista avoimuutta, joka ei tylpisty viestin viemiseen vaan tuottaa myös tuloksia. Jos yritys ei ole johtoaan myöten sitoutunut arvoihinsa ja salli niiden ohjaavan toimintaansa, tulee vastuullisuudesta helposti irrallista niin yrityksen toiminnassa kuin sen viestimisessäkin. On oltava rohkea; pienistäkin hyvistä virtauksista voidaan viestiä. Kuten edelläkävijät ovat jo hoksanneet, yksioikoisen markkinointiviestinnän sijaan ja rinnalla voidaan panostaa totuusviesteihin ja kehittää myös uudenlaisia viestinnän tapoja sosiaalisen median parissa – blogeja ja facebookryhmiä, noin esimerkiksi.

Miten teillä viestitään vastuullisuudesta?

Pyhä basilika ja muita totuuksia stressin hallinnasta

Yrttien kuningatar pyhä basilika auttaa torjumaan stressiä – ja maistuu taivaalliselta tomaatin ja mozzarellan kera, nam!

Jotkut teistä lukijoista ovat ehkä saaneet pussillisen luomubasilikan siemeniä. Toivomme, että juuri te olette löytäneet tämän blogin. Jos pussi pyörii työpöydällä etkä tiedä mitä ihmettä sillä(kin?) tekisi, tässä pari tuoretta syytä upottaa siemenet ja sormet multaan.
Touko-kesäkuu ovat monessa työpaikassa kiireisiä, sillä usein juuri ennen kesälomien alkua työt tuntuvat kasautuvan. Samalla stressi kasvaa ja juuri kun Suomen kesä on parhaimmillaan, onkin vaikeaa nauttia auringonpaisteesta ja lämmöstä.

Stressin kaatamiseen on olemassa kuitenkin hyvin yksinkertainen ja halpa keino: pyhä basilika, uutisoi Health News com. Tällä yrttikasvilla tiedetään olevan tulehduksia ehkäiseviä sekä antioksidanttisia ominaisuuksia. Yrttitarha.com -verkkosivuston mukaan basilikaa pidetäänkin sen kotimaassa Intiassa kaikista pyhimpänä kasvina. Yrttien kuningattareksi sanottu pyhä basilika auttaa siis stressin mahdollisesti aiheuttamaan verensokerin heittelyyn.
Puutarhan hoitaminen on myös ihan omakohtaisen kokemuksen mukaan stressiä vähentävää toimintaa, joten jos istutat basilikan siemenet, stressi vähenee sillä hetkellä. Parin viikon päästä alkaa mullasta puskea vihreitä taimia ja kun jaksat odottaa vielä pari viikkoa, saat ihka omat stressinpoistajat salaatin joukkoon.

Kesäloman voikin sitten aloittaa stressittömänä ja hyvillä mielin Tulevaisuuden yksinkertaisin reseptein. Ja koska luomubasilika on tutkitusti hyvin runsaskasvuinen, yhdestä ruukustakin riittää tähän mainioon ohjeeseen riittävästi vihreää voimaa.

Basilikaöljy
0,6 dl hienonnettua basilikaa
4 dl oliiviöljyä
Basilika ja hiukan öljyä laitetaan tehosekoittajaan. Konetta käytetään 5 sekuntia ja loppuöljy lisätään joukkoon. Säilytetään puhtaassa pullossa jääkaapissa. Pysyy hyvänä pari viikkoa. Öljyä käytetään salaatin kastikkeissa ja se sopii myös pizzan voiteluun ennen paistamista. Lähde: Lehtonen, Ullan maustekasvimaa

Optimismi ja eettisyys yrittäjyydessä

Tulevaisuuden Tekijän esille tuomaa eettistä optimismia voidaan peräänkuuluttaa myös kokonaisten yhteisöjen arjessa ja valinnoissa. Jonkinlaista heräämistä optimismin ja eettisyydenkin saralla on havaittavissa, mutta onko se puhdasta vai pinnoitettua todellisuutta?

Optimismi on käsitteenä hankala. Milloin se rinnastetaan hölmöyteen, milloin kritiikin puutteeseen. Mielestäni optimismi on ymmärretty väärin. Oikeaoppinen optimisti pyrkii kyllä kritiikkiä sivuuttamatta objektiiviseen käsitykseen vallitsevista asianlaidoista – ja tuon jälkeen – toisin kuin lamaantuva pessimisti – päättää toimia positiivisessa hengessä. Toiminta ja valitseminen ovat optimistille olennaisia vaikuttamisen kanavia. Optimistisuus sinänsä on leimallista monille yrittäjille ja yrityksille – eteenpäin pyrkivä voima on sisään kirjattu yritystoimintaan. Entä eettisyys?

Onko lukijoidemme joukossa eettisesti optimistisia yrittäjiä? Nähdäkseni eettistä optimismia löytyy niin sanotusta vastuullisesta yrittäjyydestä. Yrityksen yhteiskuntavastuu sanana on kuitenkin kärsimässä samanlaista inflaatiota kuin ympäristönsuojelu ja muu vaativan naputtavassa hengessä tuputettu ”eettisyys”. Siksi optimismi eettisyyteen yhdistettynä on omiaan aikaansaamaan uudenlaista, hyväntuulisen vapaaehtoista vastuunottoa. Eettinen optimismi tuo raikkaan tuulahduksen liikakäytössä väsyneiden käsitteiden rinnalle. Sanoja olennaisempaa on kuitenkin niiden merkitys ja sen aikaansaama toiminta. Aito eettisyys tuodaan julki avoimella ja uskottavalla toiminnalla sekä viestinnällä – ei pelkällä vihreällä kevätsiivouksella, joka jo pölyn uudelleen laskeuduttua unohdetaan.

Toivottavasti kevään korvalla vihertää muuallakin kuin kasvimaalla - eettiset optimistit puhjetkoon kukkaansa!

Eettiset optimistit muuttavat maailmaa

Oletko sinäkin eettinen optimisti – ilollako se maailma muuttuukin?

Löysin mielenkiintoisen ihmistyypin Elle Yli-Ojanperän lopputyöstä Eettistä optimismia yrityksille – Trad.fi –verkkosivujen tarina

Historian saatossa on kerrottu tarinoita, joissa sankarit taistelevat hurjia uhkia vastaan ja vaikeuksien kautta onnistuvat voittamaan ja pelastamaan koko maailman. Maailma on muuttunut. Todellisia uhkia nykypäivänä ovat hallitsemattomat ilmiöt, kuten ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit, köyhyys ja sairaudet. Viime vuosien aikana yleinen tietoisuus näistä vaaroista on lisääntynyt, mikä on myös synnyttänyt mielenkiintoisen joukon moderneja protagonisteja. Heitä ovat eettiset optimistit.
Eettiset optimistit ovat ihmisiä, jotka muovaavat uudenlaista yhteiskuntaa omilla kulutus- ja asennemuutoksillaan. He uskovat, että maailmaa voi muuttaa pienillä arkisilla teoilla. Eettisille optimisteille tärkeitä asioita ovat muun muuassa vastuullisuus, ekologisuus, luovuus ja elämyksellisyys. Olennaista on se, mikä voi parantaa elämänlaatua nyt ja tulevaisuudessa.

Tunnistitko itsesi? Eettinen optimisti – kuten minä ja toivottavasti sinä – voi siis pelastaa maailman. Asennoitumalla asioihin oikein. Voiko tämä olla näin helppoa? Suomalaista vastuullisuusajattelua ja keskustelua on pidetty tylsänä, koska siitä puuttuu ilo ja tunne.

Totta. Ruotsissa voi pulloja palauttaessa pelata peliä tai valita rappuset, jotka ovat kuin pianon koskettimet – astuessa rapuilla sulosävelet siivittävät askeleita tylsien ja sähkösyöppöjen rullaportaiden sijaan. Kyllähän me kaikki sen tiedämme. Kun pomo tai puoliso vähän kehaisee, niin ilon tunne saa tekemään melkein mahdottomia. Toimisiko myös kierrätyksessä tai ruokavalinnoissa tai matkojen valinnoissa? Onko hyviä ideoita eettisien optimistin valinnoista. Mikä sai sinut valitsemaan ilmastoystävällisen vaihtoehdon? Laita ehdotuksia tulemaan.

Onko yhteisöllänne jo ansaittua mediaa?

Onko yhteisöllänne jo ansaittua mediaa?
Kuuntelin Mikael Jungneria sosiaalisen median seminaarissa maaliskuussa Tieteiden talolla. Kunnioitan Jungnerin johtajakautta YLEllä. Ajatelkaa, että valtionyhtiön johtaja uudisti koko suomalaisen median kenttää tuomalla sosiaalisen median osaksi viestintää. Siis, toistan: valtionyhtiön johtajana. Mielikuvissani valtionyhtiön johtaja on kankeahko ja suhtautuu uusiin medioihin varauksellisesti. Mutta Jungnerin johtajakausi jää historiaan. Henkilökuntakin kiittää. Yhtiön jättävä toimitusjohtaja on saanut raskaasti tappiollisen yhtiön myös taloudellisesti kuiville.

Niin, siitä sosiaalisesta mediasta. Kuulin Jungnerin esityksessä ensimmäistä kertaa uuden viestinnän määrittelyn. Kun aiemmin viestintä jaettiin sisäiseen ja ulkoiseen tai maksettuun, esimerkiksi ilmoitukset ja ilmaiseen mediaan eli toimittajien kirjoittamat jutut, niin uusi jako on kolmeen. Yrityksen media jaetaan ostettuun mediaan, ostettu mainosaika kuten ilmoitukset, omaan mediaan, esimerkiksi asiakaslehdet sekä ansaittuun mediaan, joka rakentuu sosiaalisen median varaan. Netin kautta tuntemattoman tai tutun suositus on luotettavampi kuin ilmoitukset, joiden merkitys ja käyttö ovatkin jo vähentyneet.

Tämä tarkoittaa paluuta juurille, yritykset pääsevät kontaktiin asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa- ilman portinvartijoita eli esimerkiksi meitä tiedottajia. Tästä ei tule rajakustannuksia ja luottamuspääosa kasvaa. Ihan ilman imagonkiillotusta ja tekaistuja imagoja ja tekstejä. Suoraan sanottuna ansaittu media on näinä aikoina tervetullutta avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi yritysten toiminnassa. Ansaittu media pitänee nimensä mukaisesti ansaita fani kerrallaan. Yleisöjä ei voi huijata.

Mitä hyötyä sosiaalisesta mediasta on yritykselle?

Yritys voi antaa itsestään inhimilliset kasvot, yritykset tulevat lähemmäksi yleisöjään ja sitoutuminen on henkilökohtaisempaa.

Jungneriin palatakseni, hän on ilmeisesti valjastanut koko YLEn henkilökunnan sosiaalisenmedian avulla yrityksen ns. anturoiksi yhteiskuntaan. YLEllä on 3000 itseohjautuvaa anturaa yhteiskunnassa. Tällä tavalla yritykseen saadaan näiden anturoiden avulla ajantasainen tilannekuva yhteiskunnasta, missä mennään. Ja toimiminen anturana sitouttaa henkilökuntaa. Ja anturat toimivat molemmin päin. Nerokasta, sanon minä.

Ihmisillä on kyky erottaa aito epäaidosta. Nyt yhteisöillä on tilaisuus sosiaalisen median avulla viestiä aitoa itseään, valjastaa omat anturinsa yhteiskuntaan ja nauttia ansaitusta mediasta. Edellyttäen että toiminta on aidosti vastuullista ja eettistä.

Tässä blogissa testataan tekijöiden osaamista ansaitun median saralla. Lukekaa kirjoituksiamme, haastakaa meitä keskustelemaan ja toimikaa meidän antureina. Sopiiko? Kaikki palaute on tervetullutta.