Oletko sinäkin eettinen optimisti – ilollako se maailma muuttuukin?
Löysin mielenkiintoisen ihmistyypin Elle Yli-Ojanperän lopputyöstä Eettistä optimismia yrityksille – Trad.fi –verkkosivujen tarina
Historian saatossa on kerrottu tarinoita, joissa sankarit taistelevat hurjia uhkia vastaan ja vaikeuksien kautta onnistuvat voittamaan ja pelastamaan koko maailman. Maailma on muuttunut. Todellisia uhkia nykypäivänä ovat hallitsemattomat ilmiöt, kuten ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit, köyhyys ja sairaudet. Viime vuosien aikana yleinen tietoisuus näistä vaaroista on lisääntynyt, mikä on myös synnyttänyt mielenkiintoisen joukon moderneja protagonisteja. Heitä ovat eettiset optimistit.
Eettiset optimistit ovat ihmisiä, jotka muovaavat uudenlaista yhteiskuntaa omilla kulutus- ja asennemuutoksillaan. He uskovat, että maailmaa voi muuttaa pienillä arkisilla teoilla. Eettisille optimisteille tärkeitä asioita ovat muun muuassa vastuullisuus, ekologisuus, luovuus ja elämyksellisyys. Olennaista on se, mikä voi parantaa elämänlaatua nyt ja tulevaisuudessa.
Tunnistitko itsesi? Eettinen optimisti – kuten minä ja toivottavasti sinä – voi siis pelastaa maailman. Asennoitumalla asioihin oikein. Voiko tämä olla näin helppoa? Suomalaista vastuullisuusajattelua ja keskustelua on pidetty tylsänä, koska siitä puuttuu ilo ja tunne.
Totta. Ruotsissa voi pulloja palauttaessa pelata peliä tai valita rappuset, jotka ovat kuin pianon koskettimet – astuessa rapuilla sulosävelet siivittävät askeleita tylsien ja sähkösyöppöjen rullaportaiden sijaan. Kyllähän me kaikki sen tiedämme. Kun pomo tai puoliso vähän kehaisee, niin ilon tunne saa tekemään melkein mahdottomia. Toimisiko myös kierrätyksessä tai ruokavalinnoissa tai matkojen valinnoissa? Onko hyviä ideoita eettisien optimistin valinnoista. Mikä sai sinut valitsemaan ilmastoystävällisen vaihtoehdon? Laita ehdotuksia tulemaan.
torstai 29. huhtikuuta 2010
Onko yhteisöllänne jo ansaittua mediaa?
Onko yhteisöllänne jo ansaittua mediaa?
Kuuntelin Mikael Jungneria sosiaalisen median seminaarissa maaliskuussa Tieteiden talolla. Kunnioitan Jungnerin johtajakautta YLEllä. Ajatelkaa, että valtionyhtiön johtaja uudisti koko suomalaisen median kenttää tuomalla sosiaalisen median osaksi viestintää. Siis, toistan: valtionyhtiön johtajana. Mielikuvissani valtionyhtiön johtaja on kankeahko ja suhtautuu uusiin medioihin varauksellisesti. Mutta Jungnerin johtajakausi jää historiaan. Henkilökuntakin kiittää. Yhtiön jättävä toimitusjohtaja on saanut raskaasti tappiollisen yhtiön myös taloudellisesti kuiville.
Niin, siitä sosiaalisesta mediasta. Kuulin Jungnerin esityksessä ensimmäistä kertaa uuden viestinnän määrittelyn. Kun aiemmin viestintä jaettiin sisäiseen ja ulkoiseen tai maksettuun, esimerkiksi ilmoitukset ja ilmaiseen mediaan eli toimittajien kirjoittamat jutut, niin uusi jako on kolmeen. Yrityksen media jaetaan ostettuun mediaan, ostettu mainosaika kuten ilmoitukset, omaan mediaan, esimerkiksi asiakaslehdet sekä ansaittuun mediaan, joka rakentuu sosiaalisen median varaan. Netin kautta tuntemattoman tai tutun suositus on luotettavampi kuin ilmoitukset, joiden merkitys ja käyttö ovatkin jo vähentyneet.
Tämä tarkoittaa paluuta juurille, yritykset pääsevät kontaktiin asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa- ilman portinvartijoita eli esimerkiksi meitä tiedottajia. Tästä ei tule rajakustannuksia ja luottamuspääosa kasvaa. Ihan ilman imagonkiillotusta ja tekaistuja imagoja ja tekstejä. Suoraan sanottuna ansaittu media on näinä aikoina tervetullutta avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi yritysten toiminnassa. Ansaittu media pitänee nimensä mukaisesti ansaita fani kerrallaan. Yleisöjä ei voi huijata.
Mitä hyötyä sosiaalisesta mediasta on yritykselle?
Yritys voi antaa itsestään inhimilliset kasvot, yritykset tulevat lähemmäksi yleisöjään ja sitoutuminen on henkilökohtaisempaa.
Jungneriin palatakseni, hän on ilmeisesti valjastanut koko YLEn henkilökunnan sosiaalisenmedian avulla yrityksen ns. anturoiksi yhteiskuntaan. YLEllä on 3000 itseohjautuvaa anturaa yhteiskunnassa. Tällä tavalla yritykseen saadaan näiden anturoiden avulla ajantasainen tilannekuva yhteiskunnasta, missä mennään. Ja toimiminen anturana sitouttaa henkilökuntaa. Ja anturat toimivat molemmin päin. Nerokasta, sanon minä.
Ihmisillä on kyky erottaa aito epäaidosta. Nyt yhteisöillä on tilaisuus sosiaalisen median avulla viestiä aitoa itseään, valjastaa omat anturinsa yhteiskuntaan ja nauttia ansaitusta mediasta. Edellyttäen että toiminta on aidosti vastuullista ja eettistä.
Tässä blogissa testataan tekijöiden osaamista ansaitun median saralla. Lukekaa kirjoituksiamme, haastakaa meitä keskustelemaan ja toimikaa meidän antureina. Sopiiko? Kaikki palaute on tervetullutta.
Kuuntelin Mikael Jungneria sosiaalisen median seminaarissa maaliskuussa Tieteiden talolla. Kunnioitan Jungnerin johtajakautta YLEllä. Ajatelkaa, että valtionyhtiön johtaja uudisti koko suomalaisen median kenttää tuomalla sosiaalisen median osaksi viestintää. Siis, toistan: valtionyhtiön johtajana. Mielikuvissani valtionyhtiön johtaja on kankeahko ja suhtautuu uusiin medioihin varauksellisesti. Mutta Jungnerin johtajakausi jää historiaan. Henkilökuntakin kiittää. Yhtiön jättävä toimitusjohtaja on saanut raskaasti tappiollisen yhtiön myös taloudellisesti kuiville.
Niin, siitä sosiaalisesta mediasta. Kuulin Jungnerin esityksessä ensimmäistä kertaa uuden viestinnän määrittelyn. Kun aiemmin viestintä jaettiin sisäiseen ja ulkoiseen tai maksettuun, esimerkiksi ilmoitukset ja ilmaiseen mediaan eli toimittajien kirjoittamat jutut, niin uusi jako on kolmeen. Yrityksen media jaetaan ostettuun mediaan, ostettu mainosaika kuten ilmoitukset, omaan mediaan, esimerkiksi asiakaslehdet sekä ansaittuun mediaan, joka rakentuu sosiaalisen median varaan. Netin kautta tuntemattoman tai tutun suositus on luotettavampi kuin ilmoitukset, joiden merkitys ja käyttö ovatkin jo vähentyneet.
Tämä tarkoittaa paluuta juurille, yritykset pääsevät kontaktiin asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa- ilman portinvartijoita eli esimerkiksi meitä tiedottajia. Tästä ei tule rajakustannuksia ja luottamuspääosa kasvaa. Ihan ilman imagonkiillotusta ja tekaistuja imagoja ja tekstejä. Suoraan sanottuna ansaittu media on näinä aikoina tervetullutta avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi yritysten toiminnassa. Ansaittu media pitänee nimensä mukaisesti ansaita fani kerrallaan. Yleisöjä ei voi huijata.
Mitä hyötyä sosiaalisesta mediasta on yritykselle?
Yritys voi antaa itsestään inhimilliset kasvot, yritykset tulevat lähemmäksi yleisöjään ja sitoutuminen on henkilökohtaisempaa.
Jungneriin palatakseni, hän on ilmeisesti valjastanut koko YLEn henkilökunnan sosiaalisenmedian avulla yrityksen ns. anturoiksi yhteiskuntaan. YLEllä on 3000 itseohjautuvaa anturaa yhteiskunnassa. Tällä tavalla yritykseen saadaan näiden anturoiden avulla ajantasainen tilannekuva yhteiskunnasta, missä mennään. Ja toimiminen anturana sitouttaa henkilökuntaa. Ja anturat toimivat molemmin päin. Nerokasta, sanon minä.
Ihmisillä on kyky erottaa aito epäaidosta. Nyt yhteisöillä on tilaisuus sosiaalisen median avulla viestiä aitoa itseään, valjastaa omat anturinsa yhteiskuntaan ja nauttia ansaitusta mediasta. Edellyttäen että toiminta on aidosti vastuullista ja eettistä.
Tässä blogissa testataan tekijöiden osaamista ansaitun median saralla. Lukekaa kirjoituksiamme, haastakaa meitä keskustelemaan ja toimikaa meidän antureina. Sopiiko? Kaikki palaute on tervetullutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
