Allekirjoittanut vietti 3 päivää Ranskan Biarritzissa RoK-FOR -hankkeen ensimmäisessä konferenssissa. RoK-FOR ei liity siihen kuuluisaan juustoon, vaikka kovasti siltä kuulostaakin - ja vielä vähemmän sillä on tekemistä musiikin kanssa. Hankkeessa mennään metsään.
RoK-FOR on Euroopan metsäinstituutin (EFI:n) koordinoima hanke, jonka tarkoituksena on edistää liiketoimintaa EU:n Lead Market -aloitteen perusteella valituilla kolmella toimialalla: bioenergia, biopohjaiset tuotteet ja puurakentaminen. Nämä kolme markkinaa ovat metsään perustuvia edelläkävijämarkkinoita, joiden tukemiseksi ja kehittämiseksi kaikkiaan 20 hankekumppania viidellä eri eurooppalaisella kumppanuusalueella tekee yhteistyötä. Edelläkävijämarkkinoiden kehitys tuo lisäpainetta myös kestävälle metsätaloudelle ja uusille metsänkäsittelytavoille. Siis kaikenkaikkiaan upea hanke!
Mutta miten tämä liittyy viestintään?
Monin tavoin! Suurissa ja kunnianhimoisissa hankkeissa keskeinen kompastuskivi on nimenomaan viestintä, johon liittyy lukuisia kiperiä kysymyksiä. Kuinka viestiä hankkeesta niin, että riittävän moni vaikuttava taho saadaan mukaan? Kuinka viestiä hankkeesta olemassaoleville ja potentiaalisille yhteistyötahoille - entä muille sidosryhmille? Ja ehkä kaikkein vaikein kysymys: kuinka viestiä hankkeesta niin, että saataisiin myös tavoitteita vastaavia tuloksia aikaiseksi?
Yrittäjänä ja viestinnän ammattilaisena sain konferenssissa vastailla kysymyksiin siitä, millä tavoin yritykset saadaan kiinnostumaan Rok-FORin kaltaisista hankkeista. Ensin täytyy viestiä, viestiä ja viestiä. Jotta viesti herättää yritykset, tarvitaan porkkanaa - eli vastaus kysymykseen, millaista hyötyä nimenomaisesta hankkeesta voisi olla juuri tietylle yritykselle?
Yrittäjät eivät tokikaan ole ainoa taho, jolle viestitään. RoK-FOR -hankkeessa on mukana tutkijoita ja julkishallintoa viideltä eri kumppanuusalueelta. Viestinnän tavat, kielet ja käytännöt ovat moninaisia. Konkreettisesti tämä ilmeni konferenssissakin, jossa viestittiin sujuvasti yli valtiorajojen ainakin kolmella eri kielellä - espanjaksi, ranskaksi ja englanniksi.
Kaikki tämä vaatii huolellista viestinnän suunnittelua, ei vain hankkeen alussa, vaan jatkuvasti. Jos viestinnän suunnittelusta luistetaan, jäävät myös tulokset usein hatariksi.
RoK-FOR panosti juuri viestintäänsä avaamalla uudet webbisivut. Lue siis lisää hankkesta tästä:
RoK-FOR -hanke
torstai 21. lokakuuta 2010
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Alf Rehnin ohjeita sosiaalissa mediassa käyttäytymiseen
Sosiaalisen median seminaarisarjassa 15.9. brändi, sosiaalinen media ja maineenhallinta, sivuttiin myös kriisejä. Tässä professori Alf Rehnin ajatuksia ja ohjeita yritysjohdolle. Copyright Tuija Aalto:
torstai 2. syyskuuta 2010
Pienistä puroista valtameretkin syntyvät
Paperimukeista kohti energiapihejä asuntoja?
HS/Kuluttaja 1.9.2010
Toimittaja Jussi Laitinen käynnisti (jälleen) keskustelun ekoteoista. Pienillä teoilla ei ole jutun mukaan mitään merkitystä ja ne vievät huomion oikeilta ekoteoilta, kuten asumisen energiasta, autoilun vähentämisestä tai kasvisruoalta. Toivottavasti juttu ei saanut niitä, jotka ovat vasta heränneet pienien ekotekojen kautta hoksaamaan omien valintojensa merkityksen, lopettamaan kokonaan. Tällaisilla jutuilla pessimistejä palkitaan.
Me optimistit uskomme edelleen, että maailmaa voi muuttaa pienin askelin, pala kerrallaan. Kyse ei ole pelkästään pienistä valinnoista maapallon hyväksi, vaan elämänlaadusta, valinnoista toisenlaisen maailman ja tulevaisuuden puolesta. On totta, että jo termi ’pienet ekoteot’ on ristiriitainen. Miksi tehdä pieniä ekovalintoja, kun lopullinen tavoite olisi jättää kuluttaminen vähemmälle. Termiä on helppo käyttää ja sillä saa mukavaa pikku täytettä aikakauslehtien niksipalstoille tyyliin: vie ekotuliaiset mökille. Kuluttajille, ei ihmisille suunnatut lehdet voivat näin toitottaa.
Uudet sukupolvet, jotka ovat oppineet kierrättämään ja kasvisruokaa syömään, tekevät valintoja uusin perustein; myös isommissa asioissa. Meidän sukupolvemme ammentaa oppinsa jatkuvan talouskasvun eetoksesta. Ja siinä maailmassa Laitisen juttu uppoaa kuin veitsi sulaan voihin.
- Ilmastonmuutos on mielenkiintoinen ympäristöongelma. Se ei näy, ei haise eikä aiheuta allergioita, sanoi professori Atte Korhola viime syksynä Keravalla ilmastonmuutosseminaarissa.
Siinäpä se. Miksi tehdä valintoja hiilijalanjäljen pienentämiseksi, kun se ei näy eikä tunnu missään? Me olemme kuin lapsia jotka haluavat kaiken – nyt ja heti. Asenneilmasto on kuitenkin muuttunut vuosikymmenessä ja jopa parissa vuodessa – uskallamme väittää, että juuri näiden pienten ekotekojen ansiosta. Ihmiset joutuvat pohtimaan valintojaan, aiheesta keskustellaan ja väitellään. Ja kun tiedot valintojen ristiriidoista hämmentävät, mihin enää uskoa. Pienet teot ovat ainakin jotain, kun suurista ei saa selkoa. Valitsenko muovikassin vai kestokassin on päivittäinen valinta. Auton hankinta tai hankkimattomuus on vuosien mittainen projekti, asuntoasioita pohditaan vuosikymmenien syklillä.
Tarvitaan sekä puhetta että tekoja. Viestintää eri ihmisten ja organisaatioiden kesken.
HS/Kuluttaja 1.9.2010
Toimittaja Jussi Laitinen käynnisti (jälleen) keskustelun ekoteoista. Pienillä teoilla ei ole jutun mukaan mitään merkitystä ja ne vievät huomion oikeilta ekoteoilta, kuten asumisen energiasta, autoilun vähentämisestä tai kasvisruoalta. Toivottavasti juttu ei saanut niitä, jotka ovat vasta heränneet pienien ekotekojen kautta hoksaamaan omien valintojensa merkityksen, lopettamaan kokonaan. Tällaisilla jutuilla pessimistejä palkitaan.
Me optimistit uskomme edelleen, että maailmaa voi muuttaa pienin askelin, pala kerrallaan. Kyse ei ole pelkästään pienistä valinnoista maapallon hyväksi, vaan elämänlaadusta, valinnoista toisenlaisen maailman ja tulevaisuuden puolesta. On totta, että jo termi ’pienet ekoteot’ on ristiriitainen. Miksi tehdä pieniä ekovalintoja, kun lopullinen tavoite olisi jättää kuluttaminen vähemmälle. Termiä on helppo käyttää ja sillä saa mukavaa pikku täytettä aikakauslehtien niksipalstoille tyyliin: vie ekotuliaiset mökille. Kuluttajille, ei ihmisille suunnatut lehdet voivat näin toitottaa.
Uudet sukupolvet, jotka ovat oppineet kierrättämään ja kasvisruokaa syömään, tekevät valintoja uusin perustein; myös isommissa asioissa. Meidän sukupolvemme ammentaa oppinsa jatkuvan talouskasvun eetoksesta. Ja siinä maailmassa Laitisen juttu uppoaa kuin veitsi sulaan voihin.
- Ilmastonmuutos on mielenkiintoinen ympäristöongelma. Se ei näy, ei haise eikä aiheuta allergioita, sanoi professori Atte Korhola viime syksynä Keravalla ilmastonmuutosseminaarissa.
Siinäpä se. Miksi tehdä valintoja hiilijalanjäljen pienentämiseksi, kun se ei näy eikä tunnu missään? Me olemme kuin lapsia jotka haluavat kaiken – nyt ja heti. Asenneilmasto on kuitenkin muuttunut vuosikymmenessä ja jopa parissa vuodessa – uskallamme väittää, että juuri näiden pienten ekotekojen ansiosta. Ihmiset joutuvat pohtimaan valintojaan, aiheesta keskustellaan ja väitellään. Ja kun tiedot valintojen ristiriidoista hämmentävät, mihin enää uskoa. Pienet teot ovat ainakin jotain, kun suurista ei saa selkoa. Valitsenko muovikassin vai kestokassin on päivittäinen valinta. Auton hankinta tai hankkimattomuus on vuosien mittainen projekti, asuntoasioita pohditaan vuosikymmenien syklillä.
Tarvitaan sekä puhetta että tekoja. Viestintää eri ihmisten ja organisaatioiden kesken.
maanantai 16. elokuuta 2010
Ympäristöviestinnän etiikkaa myrskyisessä maailmassa
Ympäristöviestintä ja eettinen viestintä sujahtavat sanaparina kepeästi samaan koriin, mutta niiden ylimalkaisessa yhdistämisessä piilee vaaransa. Ympäristöstä voidaan viestiä monella tavalla. Negatiivinen ympäristöviestintä jyrää monesti positiivisen.
Kesän kuluessa olemme saaneet lukea lehdistä myrskyistä, jotka ovat turmelleet kansallisaarrettamme - metsää - sekä Venäjällä riehuvista paloista, jotka ovat polttaneet maan tasalle sikäläistä puustoa ja pilanneet ilmanlaatua meillä Suomessa. Katastrofin aineksia on siis kirjaimellisesti ollut ilmassa, mutta ollaanko kuitenkin hieman liioiteltu? Onhan myrskyillä positiivisiakin vaikutuksia; ne ovat tuoneet helteistä kärsineeseen maaperäämme kosteutta kasvien hyödynnettäväksi, puiden ja maanviljelyksen hyväksi. Lisäksi niiden riepottelemat puut ovat ekologisesti arvokasta ainesta tulevaksi lahopuuksi, joka osaltaan rikastuttaa metsiemme monimuotoisuutta.
Voidaanko eettiseksi kutsua sellaista viestintää, joka tarjoaa negatiivisia uutisia, muttei edes ehdota ratkaisuja? Yltiöpositiivinen ympäristöviestintä on eettiseltä kannalta pulmallista maailmassa, jossa ympäristö turmeltuu ja luonnonvarat kuluvat jatkuvasti liian ripeään tahtiin. On arveluttavaa viestiä katastrofien keskellä pelkistä pienistä ilonpilkkeistä ja kertoa positiivisesta kehityksestä. Ehkä se kuitenkin on juuri sitä, mitä meidän pitäisi tehdä. Ehkä hyviin askeliin keskittyminen luotsaisi meitä kauemmas positiiviseen tulevaisuuteen kuin negatiivisiin tapahtumiin tuijottaminen.
Kesän kuluessa olemme saaneet lukea lehdistä myrskyistä, jotka ovat turmelleet kansallisaarrettamme - metsää - sekä Venäjällä riehuvista paloista, jotka ovat polttaneet maan tasalle sikäläistä puustoa ja pilanneet ilmanlaatua meillä Suomessa. Katastrofin aineksia on siis kirjaimellisesti ollut ilmassa, mutta ollaanko kuitenkin hieman liioiteltu? Onhan myrskyillä positiivisiakin vaikutuksia; ne ovat tuoneet helteistä kärsineeseen maaperäämme kosteutta kasvien hyödynnettäväksi, puiden ja maanviljelyksen hyväksi. Lisäksi niiden riepottelemat puut ovat ekologisesti arvokasta ainesta tulevaksi lahopuuksi, joka osaltaan rikastuttaa metsiemme monimuotoisuutta.
Voidaanko eettiseksi kutsua sellaista viestintää, joka tarjoaa negatiivisia uutisia, muttei edes ehdota ratkaisuja? Yltiöpositiivinen ympäristöviestintä on eettiseltä kannalta pulmallista maailmassa, jossa ympäristö turmeltuu ja luonnonvarat kuluvat jatkuvasti liian ripeään tahtiin. On arveluttavaa viestiä katastrofien keskellä pelkistä pienistä ilonpilkkeistä ja kertoa positiivisesta kehityksestä. Ehkä se kuitenkin on juuri sitä, mitä meidän pitäisi tehdä. Ehkä hyviin askeliin keskittyminen luotsaisi meitä kauemmas positiiviseen tulevaisuuteen kuin negatiivisiin tapahtumiin tuijottaminen.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Kesällä sosiaalinen media ei houkuttele - suvena luetaan sanomalehtiä, dekkareita ja klassikoita
Sosiaalinen media ja televisio ovat kesän häviäjät
Tänään julkistetun tutkimuksen mukaan 36 prosenttia suomalaisista sosiaalisen median käyttäjistä ilmoittaa vähentävänsä käyttöä kesäkuukausina. Myös televisio pysyy yhä useammin kiinni: 77 prosenttia ilmoittaa vähentävänsä television katselua kesän aikana.
Sen sijaan radio sekä painetut sanoma- ja aikakauslehdet saavat enemmän huomiota kesäaikana. Jopa 49 prosenttia ilmoittaa lisäävänsä radion kuuntelua. 22 prosenttia puolestaan ilmoittaa viettävänsä sanomalehtien ja 32 prosenttia aikakauslehtien parissa enemmän aikaa.
Tämäpä hyvä uutinen: kuinkahan moni mainostaja panostaa kesällä radioon tai paikallislehtiin somen sijaan? Nyt, kun luonto on kukkeimmillaan, tuntuisikin haaskaukselta istua sisätiloissa ja tuijottaa telkkaria.
Yhtenä päivänä todettiin ystävän kanssa - meillä molemmilla on piha ja kasvimaa - että miten saimmekaan ajan kulumaan pitkinä talvikuukausina, kun nyt tuntuu, että kaikki liikenevä vapaa-aika kuluu pihatöissä?
Ehkä on hyvä vetää henkeä ja keskittyä jonkin aikaa muuhun kuin läppärin kanssa seurusteluun. Virtuaalimaailman sijaan kesällä tavataan ystäviä ja sukulaisia livenä. Häitä, rippijuhlia ja muita kekkereitä piisaa, ja mökitkin ovat tehokkaita seurustelun mahdollistajia. Pienen tauon jälkeen sitä itse kukin varmaan odottaa facebookin statuspäivityksiä, syksyn uusia tuulia digitaalisessa viestinnässä ja asioiden jakamista ja viestintää verkossa.
Kaunista ja rentouttavaa kesää! Kuunnellaan radiota ja luetaan hyviä kirjoja!
Lue koko tutkimus
Tänään julkistetun tutkimuksen mukaan 36 prosenttia suomalaisista sosiaalisen median käyttäjistä ilmoittaa vähentävänsä käyttöä kesäkuukausina. Myös televisio pysyy yhä useammin kiinni: 77 prosenttia ilmoittaa vähentävänsä television katselua kesän aikana.
Sen sijaan radio sekä painetut sanoma- ja aikakauslehdet saavat enemmän huomiota kesäaikana. Jopa 49 prosenttia ilmoittaa lisäävänsä radion kuuntelua. 22 prosenttia puolestaan ilmoittaa viettävänsä sanomalehtien ja 32 prosenttia aikakauslehtien parissa enemmän aikaa.
Tämäpä hyvä uutinen: kuinkahan moni mainostaja panostaa kesällä radioon tai paikallislehtiin somen sijaan? Nyt, kun luonto on kukkeimmillaan, tuntuisikin haaskaukselta istua sisätiloissa ja tuijottaa telkkaria.
Yhtenä päivänä todettiin ystävän kanssa - meillä molemmilla on piha ja kasvimaa - että miten saimmekaan ajan kulumaan pitkinä talvikuukausina, kun nyt tuntuu, että kaikki liikenevä vapaa-aika kuluu pihatöissä?
Ehkä on hyvä vetää henkeä ja keskittyä jonkin aikaa muuhun kuin läppärin kanssa seurusteluun. Virtuaalimaailman sijaan kesällä tavataan ystäviä ja sukulaisia livenä. Häitä, rippijuhlia ja muita kekkereitä piisaa, ja mökitkin ovat tehokkaita seurustelun mahdollistajia. Pienen tauon jälkeen sitä itse kukin varmaan odottaa facebookin statuspäivityksiä, syksyn uusia tuulia digitaalisessa viestinnässä ja asioiden jakamista ja viestintää verkossa.
Kaunista ja rentouttavaa kesää! Kuunnellaan radiota ja luetaan hyviä kirjoja!
Lue koko tutkimus
tiistai 25. toukokuuta 2010
Hiljainen Helsinkimme
Oletko sinä meluherkkä? Peräti 30-40 prosenttia meistä on!
Helsingin Sanomat kertoi tänään Helsingin kaupungin kysyneen asukkailtaan mitä kuuluu. Kyseessä oli kaupungin ympäristökeskuksen tekemä asukaskysely, jossa kartoitettiin asukkaiden kokemuksia kaupungin hiljaisista alueista. Asukkaat nimesivät paikkoja, joiden hiljaisuudella ja äänimaisemalla on heille merkitystä. Hiljaisiksi koettiin esimerkiksi keskuspuiston alue, Seurasaari, Vuosaaren metsät ja rannat sekä tietenkin - Virtauksen viestijän kotiympäristö - Viikin-Vanhankaupungin seutu!
Tässä jälleen oiva todistus siitä, miten tärkeitä kaupunkien luonnontilaiset ja puistomaiset viheralueet ovat ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Luonnonalueilla rauhoitutaan ja voimistutaan. Hiljaisella Viikin-Vanhankaupungin luonnonsuojelualueella toki viihtyvät myös monenmoiset luonnonotukset. Esimerkiksi toissapäivänä olimme kirjaimellisesti törmätä ketterään mäyrään kyyttölaitumen laitaa mukailevalla polulla.
Millaisia ovat sinun hiljaiset seutusi?
Helsingin Sanomat kertoi tänään Helsingin kaupungin kysyneen asukkailtaan mitä kuuluu. Kyseessä oli kaupungin ympäristökeskuksen tekemä asukaskysely, jossa kartoitettiin asukkaiden kokemuksia kaupungin hiljaisista alueista. Asukkaat nimesivät paikkoja, joiden hiljaisuudella ja äänimaisemalla on heille merkitystä. Hiljaisiksi koettiin esimerkiksi keskuspuiston alue, Seurasaari, Vuosaaren metsät ja rannat sekä tietenkin - Virtauksen viestijän kotiympäristö - Viikin-Vanhankaupungin seutu!
Tässä jälleen oiva todistus siitä, miten tärkeitä kaupunkien luonnontilaiset ja puistomaiset viheralueet ovat ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Luonnonalueilla rauhoitutaan ja voimistutaan. Hiljaisella Viikin-Vanhankaupungin luonnonsuojelualueella toki viihtyvät myös monenmoiset luonnonotukset. Esimerkiksi toissapäivänä olimme kirjaimellisesti törmätä ketterään mäyrään kyyttölaitumen laitaa mukailevalla polulla.
Millaisia ovat sinun hiljaiset seutusi?
maanantai 24. toukokuuta 2010
Online vai offline?
Sähköistä liiketoimintasi tai kuole!
Suomalaisia pk-yrittäjiä suomittiin 11.5. järjestetyssä Uudenmaan yrittäjien teemaillassa, jonka otsikko kuului: sähköistä liiketoimintasi. Asiantuntijat mm. Tiekestä ja valtionohjauksesta pitivät suomalaisia yrittäjiä lähes kelkasta tippuneina.
Iloinen uutinen oli, että suomalaisten ostokset verkkokaupoista ovat lisääntyneet huimasti. Tänään YLEn TV-uutisissakin kerrottiin että verkko-ostojen kokonaissumma kipusi jo 5 miljardiin euroon. Huono uutinen: tästä valtaosa tehdään ulkomaisista verkkokaupoista. Tämä tarkoittaa siis, että rahavirrat ohjautuvat ulkomaille. Ehkäpä vahvistuva dollari vaikuttaa joidenkin ostajien innostukseen, mutta silti nyt voisi olla viimeinen tilaisuus pistää asia kuntoon myös suomalaisissa yrityksissä.
Eli kysymys kuuluukin yrittäjille ja yrityksille - ollako online vai offline? Online tarkoittaa digitaalisen viestinnän eri keinojen hyvää hallintaa - osana yrityksen toimintaa ja strategiaa. Toimivat ja houkuttelevat verkkosivut, hyvän asiakaspalvelun omaava verkkokauppa, sosiaalisen median hyödyntäminen (facebook ja linkedn sekä youtube) ja sitä kautta eri sidosryhmien kuuntelua sekä reagointia, niin homma on hallussa.
Liian moni suomalainen yritys on edelleen offline eli luottaa liikaa perinteisiin viestinnän keinoihin kuten ilmoituksiin. Verkkosivut nähdään välttämättömänä pahana eikä verkkokauppaa ole. Sosiaalisen median valtaa ei ole tajuttu joten asiakkaita ei kuulla.
Haluatko sinä olla online vai offline?
Suomalaisia pk-yrittäjiä suomittiin 11.5. järjestetyssä Uudenmaan yrittäjien teemaillassa, jonka otsikko kuului: sähköistä liiketoimintasi. Asiantuntijat mm. Tiekestä ja valtionohjauksesta pitivät suomalaisia yrittäjiä lähes kelkasta tippuneina.
Iloinen uutinen oli, että suomalaisten ostokset verkkokaupoista ovat lisääntyneet huimasti. Tänään YLEn TV-uutisissakin kerrottiin että verkko-ostojen kokonaissumma kipusi jo 5 miljardiin euroon. Huono uutinen: tästä valtaosa tehdään ulkomaisista verkkokaupoista. Tämä tarkoittaa siis, että rahavirrat ohjautuvat ulkomaille. Ehkäpä vahvistuva dollari vaikuttaa joidenkin ostajien innostukseen, mutta silti nyt voisi olla viimeinen tilaisuus pistää asia kuntoon myös suomalaisissa yrityksissä.
Eli kysymys kuuluukin yrittäjille ja yrityksille - ollako online vai offline? Online tarkoittaa digitaalisen viestinnän eri keinojen hyvää hallintaa - osana yrityksen toimintaa ja strategiaa. Toimivat ja houkuttelevat verkkosivut, hyvän asiakaspalvelun omaava verkkokauppa, sosiaalisen median hyödyntäminen (facebook ja linkedn sekä youtube) ja sitä kautta eri sidosryhmien kuuntelua sekä reagointia, niin homma on hallussa.
Liian moni suomalainen yritys on edelleen offline eli luottaa liikaa perinteisiin viestinnän keinoihin kuten ilmoituksiin. Verkkosivut nähdään välttämättömänä pahana eikä verkkokauppaa ole. Sosiaalisen median valtaa ei ole tajuttu joten asiakkaita ei kuulla.
Haluatko sinä olla online vai offline?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
